Pakolaistaustaisten kidutuskokemuksia ei tunnisteta Suomessa riittävän hyvin – ”Enemmistöllä kentällä toimivista ei ole tarpeeksi tietoa”
Helsingin Diakonissalaitoksen Istanbul protokolla -koulutushankeen tavoitteena on kidutuksen uhrien entistä parempi tunnistaminen.
Vuonna 2016 YK:n kidutuksen vastainen komitea huomautti, ettei Suomi tunnista kidutuksen uhreja tarpeeksi hyvin. Diakonissalaitoksen Istanbul protokolla -koulutushankkeen projektityöntekijä Rebwar Karimin mukaan ongelma on yhä ajankohtainen.
”Kidutuksen uhreja tunnistaan Suomessa tällä hetkellä hyvin vaihtelevasti”, Karimi sanoo.
”Kokemukseni mukaan enemmistöllä kentällä toimivista ei ole riittävää tietoa Istanbul protokollasta tai keinoista, joilla sitä voisi hyödyntää työssä.”
Protokollalla viitataan kokoelmaan kansainvälisiä ohjeita, joilla pyritään edesauttamaan kidutuksen ja muun julman tai epäinhimillisen kohtelun tehokasta tutkintaa ja dokumentointia.
YK julkaisi päivitetyn ja laajennetun version Istanbul protokollasta kesäkuussa 2022.
Syitä kidutuksen uhrien puutteelliseen tunnistamiseen on Diakonissalaitoksen Istanbul protokolla -koulutushankkeen projektipäällikkö Lotta Carlssonin mukaan monia. Usein väkivaltaa kokenut henkilö on asiasta häpeissään. Hän voi ajatella olevansa ainoa, jolle on tapahtunut vastaavaa.
”Kidutuksen tunnistaminen olisi äärimmäisen tärkeää sen varmistamiseksi, että turvapaikanhakijan prosessi on oikeudenmukainen.”
Joskus kidutuksen taustalla voi olla henkilön oman kotimaan viranomainen. Silloin suomalaisiin viranomaisiin voi olla vaikea luottaa.
”Ei käsitys viranomaisista muutu hetkessä”, Carlsson sanoo.
Henkilö voi myös pelätä, että muiden maiden viranomaiset seuraavat Suomea. Ja joskus pelko on todellinen.”
Myös resurssipula on ongelma. Istanbul protokolla -hankkeen projektiasiantuntija Heidi Ojala on työskennellyt hoitajana vastaanottokeskuksessa. Hänen mukaansa yhtä hoitajaa kohti voi olla jopa 150 asiakasta.
Suomessa otettiin käyttöön vastaanottokeskusten alkuterveystarkastuksen kyselylomake vuosien 2015–2016 aikana. Kyselyllä pyritään kartoittamaan myös järkyttävät kokemukset, joita henkilö on mahdollisesti kohdannut.
”Alkuterveystarkastus on tilanne, jossa nopeassa ajassa tulisi saada henkilöstä irti paljon tietoa. Mukana on usein tulkki. Asian käsittelyyn pitäisi varata enemmän aikaa, jotta voitaisiin ensin saada henkilön luottamus”, Ojala sanoo.
”Moni ei ymmärrä, että kidutuksesta kertominen voi olla relevanttia. Ajatellaan, että kokemus kidutuksesta ei sinänsä liity turvapaikkahakemukseen.”
Alkuterveystarkastus ei ole Suomeen saapuneelle pakollinen. Terveystarkastuksessa käyminen voisi kuitenkin olla hyödyksi turvapaikkahakemusta varten. Ojalan mukaan tätä ei välttämättä tiedetä.
Helsingin Diakonissalaitoksen Istanbul protokolla -koulutushanke alkoi viime keväänä ja jatkuu tämän vuoden loppuun. Tavoitteena on kouluttaa työssään pakolaisia kohtaavia ammattilaisia kidutuksen uhrien tunnistamiseksi. Istanbul Protokolla -verkostossa on tällä hetkellä noin 800 jäsentä.