Asiantuntija: Euroopassa ei ymmärretä, miten Venäjän propaganda vaikuttaa
Kirjailija ja propagandatutkija Ivan Filippov esitteli Helsingissä romaaninsa Hiiri, joka on kielletty Venäjällä. KUVA: VALERI KLEPKIN.
Aleksandr Trifonov
Julkaistu 27.11.2025 klo 3:18
Прочитать версию статьи на русском>>>
Eurooppalaiset poliitikot ja asiantuntijat aliarvioivat usein Venäjän propagandan tehoa Venäjän ulkopuolella, sanoo Ivan Filippov. Hän on venäläinen kirjailija, joka on tutkinut Venäjän sotapropagandaa.
Satakieli haastatteli Saksassa asuvaa Filippovia tämän vieraillessa Helsingissä lokakuussa.
Filippovin mukaan Euroopassa ei ymmärretä kunnolla Venäjän propagandan vaikutusta ja yleisöjä. Ajatellaan, että jos ihminen asuu fyysisesti Euroopassa, hän alkaa automaattisesti ajatella eurooppalaisesti. Näin ei kuitenkaan läheskään aina ole, vaan Venäjän propaganda löytää vastaanottavaista maaperää myös maan rajojen ulkopuolelta.
Kremlin hyödyntää yhteiskunnan ”rakoja”, eli kiistanalaisia teemoja, jotka voivat lietsoa vastakkainasettelua, Filippov sanoo.
Vaikka Russia Todayn kaltaisten Venäjän valtiollisten kanavien toiminta on estetty EU-alueella, maahanmuuttajayhteisöt altistuvat yksipuoliselle Moskovan propagandalle satelliittitelevision, Youtube, sosiaalisen median, ja ennen kaikkea viestipalvelu Telegramin kautta.
2010-luvulta alkaen venäjänkielisen väestön mediankulutuksen painopiste on siirtynyt perinteisistä medioista kohti sosiaalisia medioita ja erilaisia viestipalveluita. Venäjän valtion propagandakoneisto on oppinut nopeasti hyödyntämään näitä kanavia.
”Telegram on tällä hetkellä tärkein propagandan jakelukanava Venäjältä”, Filippov sanoo.
Eurooppa Z-vyöhykkeellä
Filippov nostaa esiin erityisesti niin sanotut Telegramin Z-kanavat, joilla on levitetty Venäjän hyökkäyssotaa tukevia viestejä vuodesta 2022 alkaen. Eurooppalaisesta näkökulmasta kanavien konsepti saattaa vaikuttaa oudolta, hän sanoo.
Z-kanavia eivät tyypillisesti ole perustaneet Venäjän valtiolliset toimijat, vaan yksittäiset käyttäjät, jotka eivät yleensä saa suoraa valtion rahoitusta. Kanavien ylläpitäjät pitävätkin kanaviaan riippumattomina medioina. Tästä osoituksena Z-kanavilla saatetaan kritisoida Venäjän viranomaisia tai jopa vaatia vapaita vaaleja Venäjälle.
Ukrainassa käytävän hyökkäyssodan osalta kanavat ovat kuitenkin tiukasti Putinin hallinnon linjoilla. Niillä vaaditaan Ukrainan tuhoamista valtiona ja tuetaan ukrainalaisten tappamista.
Venäjän hallinto osaa hyödyntää kanavia ja syöttää sopivia viestejä niiden levitettäväksi. Kanavien yleisö taas voi vilpittömästi ajatella lukevansa riippumatonta mediaa.
Osa kanavista on selkäesti suunnattu Euroopassa asuvalle yleisölle, Filippov sanoo.
”Olen keskustellut yhden tällaisen kanavan ylläpitäjän kanssa, joka kertoi, että hänellä on Ranskassa lahjoittajia, jotka tukevat kanavan toimintaa kryptovaluutalla.”
Filippov kertoo myös nähneensä Z-kanavilla kuvia Venäjän asevoimien hihamerkeistä eurooppalaisten nähtävyyksien edessä.
”Z-kannattajat poseeraavat kuvissa osoittaakseen solidaarisuutta.”
Ei mikään ”viides kolonna”
Z-kanavien edustama maailmankuva on myös Suomessa asuvien venäjänkielisen ulottuvilla vain parilla älypuhelimen klikkauksella.
Suomen yli sadantuhannen hengen venäjänkielinen väestö on koko Pohjois-Euroopan suurin. Sellainen kiinnostaa väistämättä myös Kremlin informaatiokoneistoa, Filippov sanoo.
Hän on huomannut, että Suomessa asuvien venäjänkielisten some-kanavissa esiin nousevat usein samat teemat ja jopa sanavalinnat kuin Venäjän propagandavälineissä.
Tällaisia ovat esimerkiksi keskustelu itärajan sulkemisesta tai väitteet siitä, että Suomen talous olisi romahtamaisillaan Venäjä-suhteiden katkeamisen vuoksi.
”On tärkeää kiinnittää huomiota tällaisiin yhtäläisyyksiin”, hän painottaa.
Filippov ei kuitenkaan pidä venäläisvähemmistöä Suomen kannalta vaarallisena.
”Nämä ihmiset ovat tehneet valintansa. Se on ’mukavuus ennen vakaumusta’. Monet muuttaneet arvostavat Suomen hyvinvointia ja vakautta enemmän kuin vanhan kotimaansa ajamaa ideologiaa.”
Filippovin mukaan venäjänkieliset Suomessa välttävät yleensä avoimia konflikteja ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja ovat varsin lainkuuliaisia. Hän kuitenkin korostaa, että Suomen, kuten muidenkin Euroopan maiden, tulisi tarjota venäjänkielisille laadukkaita vaihtoehtoja: luotettavaa uutisointia ja tukea integroitumiseen.
Niiden tulisi olla saatavilla paitsi omalla kielellä, myös tutuissa formaateissa – siis pikemminkin Telegramissa kuin televisiossa tai sanomalehdessä.
Samalla olisi kuitenkin osattava välttää perusteetonta epäilyä kaikkia Venäjältä lähtöisin olevia kohtaan, Filippov muistuttaa. Kyse ei ole mistään ”viidennestä kolonnasta” tai uusien kotimaidensa vihollisista.