Irakilainen Hassan ei ole saanut Suomesta turvapaikkaa, vaikka hän kertoo joutuneensa kidutetuksi kotimaassaan
Helsingin säilöönottoyksikkö sijaitsee Metsälässä.
Elina Karjalainen, Oksana Chelysheva, Sarkawt Rstem
Elina Karjalainen
Julkaistu 13.02.2024 klo 10:26
Muokattu 10.09.2024 klo 2:55
Hassanilla on Suomessa pysyvä osoite, työpaikka ja naisystävä. Hän on saanut käännytyspäätöksen ja odottaa sen täytäntöönpanoa. Hassan vapautettiin vastikään Joutsenon vastaanottoyksiköstä, jossa häntä pidettiin kolme kuukautta.
Vuonna 2015 Suomeen ja muualle Eurooppaan saapui poikkeuksellinen määrä pakolaisia. Suomi vastaanotti kymmenkertaisen pakolaismäärän edeltävään vuoteen verrattuna. Puhuttiin pakolaiskriisistä. Hassan oli yksi maansa jättäneistä.
Ennen Suomeen saapumistaan Hassan kertoo olleensa sodassa autonkuljettajana. Isisin vallatessa Bagdadin länsipuolta Hassan pakeni pelastaakseen henkensä.
”Jos en olisi lähtenyt, ISIS olisi tappanut minut”, Hassan kertoo.
Pidätysmääräyksessä Hassania syytetään karkuruudesta sekä armeijan auton ja aseiden varastamisesta.
”Todellisuudessa vain jätin auton ja pakenin. En tiedä kuka auton varasti tai missä se on.”
Hassan joutui vankilaan, jossa häntä kidutettiin useilla tavoilla. Neljä kertaa Hassan menetti tajuntansa väkivallan seurauksena. Hän muistaa, kuinka hänen korvistaan valui verta.
Kahden kuukauden vankeuden jälkeen Hassania kuljetettiin vankilasta toiseen. Hänet oli sidottu nippusiteillä, jotka hän onnistui repimään auki. Hassan näki tilaisuutensa tulleen ja pakeni maasta.
Reitti Suomeen oli vaikea. Hän kertoo matkustaneensa ensin Bagdadiin, sieltä Kirkukin kautta Erbiliin, kurdien hallitsemalle alueelle. Erbilistä matka jatkui bussilla Turkkiin, sitten meriteitse Kreikkaan. Itävallassa Punainen Risti auttoi Hassania eteenpäin. Joulukuussa 2015 Hassan päätyi Suomeen.
Hassan pulitti matkasta salakuljettajille 2500 dollaria.
Psykofyysisen fysioterapian erikoisasiantuntija on arvioinut Hassanin Suomessa ja todennut, että kidutuksesta aiheutuneet vammat ovat pysyviä ja vaativat kuntoutusta. Asiantuntijan mukaan Hassan tarvitsisi myös traumapsykoterapiaa.
Hassan kärsii esimerkiksi muistiongelmista ja jatkuvasta päänsärystä. Lisäksi hän näkee toistuvia painajaisia. Hänen kehonsa on täynnä kidutuksesta syntyneitä arpia.
Kun Hassan saapui Suomeen, kidutusta ei tunnistettu vastaanottokeskuksessa. Hassan avautui asiasta asiantuntijalle vasta viime kesänä, vuosia Suomeen saapumisen jälkeen.
”Kun tulin Suomeen, en halunnut puhua kidutuksesta”, Hassan kertoo. ”En tiennyt, mitä minulle tapahtuisi Suomessa ja olin peloissani.”
”Kun tulin Suomeen, en halunnut puhua kidutuksesta”, Hassan kertoo. ”En tiennyt, mitä minulle tapahtuisi Suomessa ja olin peloissani.”
Toimitus on nähnyt lausunnon, jossa erikoisasiantuntija toteaa yksiselitteisesti Hassanin kertomuksen täsmäävän hänen vammoihinsa.
Mikäli Hassan palautetaan Irakiin, häntä odottaa vankeustuomio. Hassan sai Irakista lähtemisen jälkeen kahden vuoden tuomion rintamakarkuruudesta ja vaatimuksen maksaa menettämänsä omaisuuden kolminkertaisesti takaisin. Hassanin pidätysmääräys on edelleen voimassa.
Hassan on hakenut turvapaikkaa Suomesta yhteensä viisi kertaa. Hakemukset on hylätty. Maahanmuuttoviraston näkemys on, ettei Hassan tarvitse kansainvälistä suojelua.
Päätöksen mukaan Hassanin pidätysmääräyksen aitoudesta ei ole varmuutta. Maahanmuuttovirasto toteaa päätöksessä, että Hassanin vammat ovat voineet tulla mistä vain, eivätkä ne välttämättä ole seurausta kidutuksesta.
Lisäksi päätöksessä todetaan, että Hassan voi hakea apua vammoihinsa myös kotimaassaan. Ajatus herättää Hassanissa epäuskoa.
”Irakissa asiat eivät toimi niin”, Hassan sanoo ja naurahtaa ilottomasti.
”Tuomioni ei koskaan vanhene. Jos palaan Irakiin, minut vangitaan. En todellakaan pääsisi hoitoon.”
Suomi – eikä mikään muukaan valtio – voi karkottaa ihmistä maahan, jossa hän saattaisi joutua kidutuksen tai muun ihmisoikeusrikkomuksen uhriksi, kertoo Pargol Miraftabi, Amnesty Finlandin oikeudellinen avustaja.
Säännölle ei ole poikkeuksia.
”Mutta ehkä uhri ei ole pystynyt puhumaan asiasta. Tai ehkä hän ei ole puhunut asiasta niin, että Maahanmuuttovirasto olisi uskonut sitä. Paljon asioita on voinut tapahtua”, Miraftabi sanoo.
Maahanmuuttoviraston viestintäassistentti Virve Honkala kommentoi asiaa yleisellä tasolla. Hänen mukaansa Maahanmuuttoviraston uskottavuusarviossa tarkastellaan muuan muassa sitä, onko hakijan kertomus johdonmukainen vai sisältääkö se sisäisiä ristiriitoja tai ristiriitoja muun asiassa hankitun selvityksen kanssa.
”Mikäli kokonaisarviossa todetaan, että hakija olisi todellisessa vaarassa joutua kotimaahan palatessaan ihmisoikeusrikkomusten uhriksi, hakijaa ei palauteta kotimaahan, vaan hänelle myönnetään oleskelulupa Suomeen”, Honkala kirjoittaa sähköpostissa.
Hassan on hakenut myös työntekijän oleskelulupaa. Työ- ja elinkeinotoimiston osapäätös viime kesänä oli myönteinen. Mutta vaikka Hassanilla on täysipäiväinen, toistaiseksi voimassa oleva työpaikka teknologian alalla, Maahanmuuttovirasto hylkäsi hakemuksen viime keväänä.
Maahanmuuttoviraston hylkäyksen yhtenä perusteena oli epäily, että Hassanin tarkoituksena olisi kiertää maassa oleskelua koskevia määräyksiä.
”Ajatus on, että henkilön tulee saapua Suomeen tietyn asian vuoksi”, Miraftabi sanoo.
”Jos vaikuttaa siltä, että syytä muutetaan, se katsotaan maahantulosäännösten kiertämiseksi. On jonkin verran tutkimusta siitä, miten tätä pykälää on väärinkäytetty, ja Amnesty on kritisoinut asiaa paljon.”
Maahanmuuttovirasto ei epäillyt työsuhteen aitoutta.
Hassanin mukaan säilöönotto oli kohtuuton, sillä hänellä on Suomessa pysyvä osoite, josta hänet olisi tavoittanut.
Syyskuussa Hassan otettiin säilöön. Hassanin mukaan säilöönotto oli kohtuuton, sillä hänellä on Suomessa pysyvä osoite, josta hänet olisi tavoittanut.
Hassan ei ole kertomansa mukaan pyrkinyt piilottelemaan viranomaisilta. Vuonna 2018 Hassan jätti ilmoittautumatta poliisille yhden kerran, jonka jälkeen hänet etsintäkuulutettiin. Hassan kertoo olleensa sairas. Hänen mukaansa poliisi tavoitti hänet myöhemmin samalla viikolla sairaalasta.
Lokakuussa Hassanin säilöönottoa jatkettiin käräjätuomarin päätöksellä. Päätöksen mukaan säilöönotto ei ollut kestoltaan eikä muutenkaan kohtuuton.
”Voin silloin fyysisesti ja henkisesti todella huonosti. En päässyt lääkäriin. Hoitajan näkemiseen meni kaksi tai kolme viikkoa”, Hassan sanoo ja kertoo kärsineensä muun muassa ahdistuksesta ja rintakivuista.
Hassan kuvailee oloja säilöönottoyksiköissä vankilamaisiksi, mutta yleisesti ottaen hyviksi. Suomessa on kaksi säilöönottoyksikköä, toinen Helsingissä Metsälässä ja toinen Joutsenossa Lappeenrannan lähellä. Hassania pidettiin molemmissa.
”Tekemistä on vähän ja päivät ovat pitkiä”, Hassan sanoo.
”Henkilökunta pitäytyy erillään asukkaista.”
Maahanmuuttoviraston päätös Hassanin viidenteen turvapaikkahakemukseen tuli marraskuun lopussa. Hassanille ei myönnetty turvapaikkaa, ja hänet käännytetään päätöksen myötä Irakiin. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Päätöksen jälkeen Hassanin säilöönotto yllättäen päättyi.
”Se oli järkytys”, Hassan sanoo.
”Minulle ei kerrottu, että pääsisin kotiin. Itse asiassa poliisi sanoi, että minun tulisi kerätä tavarani ja varautua palaamaan Irakiin. Mutta vaikka Maahanmuuttoviraston päätös oli kielteinen, minut päästettiin vapaaksi.”
Hassan ihmettelee säilöönoton tarkoituksenmukaisuutta. Säilöönottopäätöstä perusteltiin sanomalla, että oli aihetta epäillä Hassanin pakenevan tai piilottelevan viranomaisia. Kielteisen päätöksen jälkeen hänet kuitenkin vapautettiin.
Amnestyn Pargol Miraftabi kertoo, että vaikka Amnesty ei vastusta säilöönottoja, niitä tulisi käyttää vain erityistilanteissa.
”Sen tulisi olla viimeinen keino”, Miraftabi painottaa.
Miraftabin mukaan säilöönottoa on käytetty usein karkotusten täytäntöönpanoa varten, jotta henkilö on helpompi poistaa maasta.
”Mutta ei ihmistä voi ottaa kiinni sillä ajatuksella, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa saatamme karkottaa tämän henkilön.”
Toimituksen haastatteleman pakolaisasioihin perehtyneen asianajajan mukaan yksi mahdollisuus on, että Hassan vapautettiin koska Irak kieltäytyi vastaanottamasta häntä.
Hassanille syitä vapauttamiseen ei kerrottu. Hän oli luonnollisesti helpottunut päästessään kotiin.
Säilöönotto vaikutti Hassanin fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin heikentävästi. Hassan on haastattelussa väsyneen oloinen. Hän kertoo valvoneensa viime aikoina kokonaisia öitä. Välillä hän saa nukuttua päiväsaikaan tunnin tai kaksi.
Kotiin pääseminen merkitsee Hassanille paljon. Kotona häntä odotti naisystävä Liisa ja tämän poika. Pariskunta asuu yhdessä ja suhde on vakava.
Maahanmuuttovirasto on asiasta eri mieltä. Viimeisimmässä päätöksessä Liisan ja Hassanin lähes kolme vuotta kestänyttä parisuhdetta kuvaillaan ”tapailuksi”. Päätöksen mukaan tieto on saatu Liisalta.
”Maahanmuuttovirasto ei ole koskaan haastatellut minua”, Liisa sanoo tuohtuneena.
”Olen puhunut kerran ulkomaalaispoliisille, mutta en todellakaan ymmärrä, miten siitä olisi voinut päätellä meidän vain tapailevan. Joko Maahanmuuttovirasto valehtelee, tai sanomisiani on vääristelty.”
Liisa auttaa Hassania parhaansa mukaan. Se on kuitenkin vaikeaa.
”Maahanmuuttovirasto on kaiken yläpuolella”, Liisa kuvailee.
”Heiltä ei saa vastausta mihinkään, eivätkä he ymmärrä, että sodassa olevat maat eivät toimi samalla tavalla kuin Suomi – joitain dokumentteja on esimerkiksi vaikea saada.”
Amnestyn Pargol Miraftabi vahvistaa ongelman.
”On ongelmallinen ja hyvin länsimainen näkökulma olettaa, että kaikki tieto on muualla yhtä lailla saatavilla.”
”Joissain maissa ihmisillä ei esimerkiksi ole sukunimiä. Kaikissa maissa ihmiset eivät tiedä syntymäpäiväänsä”, Miraftabi sanoo.
”On ongelmallinen ja hyvin länsimainen näkökulma olettaa, että kaikki tieto on muualla yhtä lailla saatavilla.”
Nykyisen lainsäädännön mukaan henkilö on päästettävä vapaaksi kuuden kuukauden kuluttua säilöönottopäätöksestä. Säilöönottoaikaa voidaan tällä hetkellä jatkaa 12 kuukauteen, mikäli henkilö ei esimerkiksi tee yhteistyötä palautuksen toteutumiseksi.
Petteri Orpon hallitus kaavailee lakiin muutosta. Jatkossa säilöönotto voisi olla 6+12 kuukautta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Taustalla ovat sisäministeriön poliisitarkastaja Joni Länsivuoren mukaan hallituksen tavoitteet tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa. Länsivuori vastasi haastattelukysymyksiin sähköpostitse.
”Käytännössä on havaittu, että tietyissä tapauksissa nykyistä pidempi säilöönottoaika olisi ollut tarpeen niin palautuksen kuin yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseksi”, Länsivuori kirjoittaa.
Yksi vaihtoehto säilöönotoille voisi olla elektroninen valvonta. Vuonna 2014 sisäministeriö teki selvityksen säilöönoton vaihtoehdoista. Julkaisussa todetaan, että mikäli sähköinen valvonta vähentäisi säilöönottoja, sillä voitaisiin saavuttaa merkittäviä säästöjä.
Länsivuoren mukaan elektroninen valvonta on kallista sillä saavutettaviin hyötyihin verrattuna.
”Elektroninen valvonta ei estä valvottavaa pakenemasta tai viivyttämästä palautuksen täytäntöönpanoa”, Länsivuori sanoo sähköpostissa.
Karkotusuhan alla olevista irakilaisista ei ole olemassa tarkkaa tietoa.
Marraskuun loppuun mennessä Irakiin on Maahanmuuttoviraston mukaan käännytetty 281 ja karkotettu 88 henkilöä. Edellisvuonna käännytettiin 464 ja karkotettiin 156 turvapaikanhakijaa.
Joni Länsivuori kertoo, että Irakin viranomaiset ovat vuosien mittaan olleet vastahakoisia vastaanottamaan henkilöitä, jotka eivät itse halua palata Irakiin.
Hassan on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen Pakolaisneuvonnan tuella. Hän ei osaa sanoa, mitä odottaa tulevaisuudelta. Vaikka tilanne näyttää vaikealta, Hassan ei ole vaipunut epätoivoon.
”Haluan olla Suomessa perheeni kanssa.”
Toimitus on nähnyt Hassanin kertomusta tukevat, viralliset dokumentit.
Hassanin ja Liisan nimet on muutettu.