”Kahden jäniksen jahtaamisesta” dokumenttiteatteriin Maidanilta – Suomen ukrainalainen teatteri on rakentanut kulttuurisiltoja jo kymmenen vuoden ajan
Ensimmäistä kertaa 10 vuoteen näyttämöllä yhdistyivät kaikki Suomen ukrainalaisen teatterin jäsenet. Kuvassa on hyväntekeväisyyskonsertti, joka järjestettiin teatterin 10-vuotispäivänä. KUVA: SVITLANA EHARMINA
Світлана Єгарміна
Julkaistu 13.12.2024 klo 11:24
Muokattu 13.12.2024 klo 6:31
Yleisö Vuotalon salissa Helsingin Vuosaaressa kuuntelee hiljaisena, kun baritoni Aarne Pelkonen laulaa. Mykhailo Starytskyin runon pohjalta sävelletty kansanlaulu “Kuutamoyö” (Нiч яка мiсячна) on tuttu jokaiselle ukrainalaiselle, mutta Pelkosen aksentti antaa sanoille uuden kaiun. Aivan kuin kuulisi yli satavuotiaan lyriikan ensimmäistä kertaa.
Marraskuun 15. ilta on kuitenkin muutakin kuin musiikkia: Suomen ukrainalainen teatteri juhlii kymmenvuotispäiväänsä. Hyväntekeväisyyskonsertilla kerätään rahoja Ukrainan tukemiseksi. Yleisössä istuu sekaisin suomalaisia ja ukrainalaisia.
Suomen ukrainalainen teatteri syntyi vuonna 2014 teatterin nykyisen johtajan Igor Frein ja tämän työtovereiden aloitteesta. He olivat järjestäneet jo 2000-luvun alkuvuosina pieniä tapahtumia Suomen-ukrainalaisille. Sitten tulivat Krimin miehitys ja sota Donbasissa.
”Ukrainalaiset halusivat jotain yhteistä, joka muistuttaisi heitä kodista”, Frei kertoo nyt. ”Oli tärkeää säilyttää yhteys oman maan kulttuuriin.”
Frei kumppaneineen päätti kokeilla. Yhdeksän harrastajan ryhmä debytoi Mykola (Nikolai) Gogolin novelliin perustuvalla näytelmällä Jouluyö (Ніч перед Різдвом). Se esitettiin Ukrainan Suomen-suurlähetystössä, jossa yleisö otti sen lämpimästi vastaan. Seurue vakuuttui siitä, että se voisi tehdä teatteria.
Suomen ukrainalaisen teatterin ensimmäinen virallinen produktio oli kuuluisan ukrainalaisen näytelmäkirjailija Natalia Vorozhbytin kirjoittama Maidanin päiväkirjat (Щоденники Майдану). Kyseessä oli dokumentaarinen teos, joka perustui vuosien 2013–2014 vallankumoukseen osallistuneiden kertomuksiin.
Kymmenen vuoden aikana teatteri on esittänyt kymmenen produktiota. Mukaan mahtuu niin komedia Kahta jänistä jahtaamassa (За двома зайцями) kuin nykyaikainen tragikomedia Lainsuojattomat (Зона).
Jälkimmäinen on kertomus ukrainalaisesta perheestä, joka asuu yksin Tšernobylin eristysalueella. Se on tarina sinnikkyydestä ja rakkaudesta omaa maataan kohtaan. Päähenkilö on Prysia-mummo, joka ystävystyy merenneitojen kanssa, laulaa mystisiä kansanlauluja ja syö hallusinogeenisiä sieniä.
Kulissien takaa löytyy vähän rahaa ja paljon kekseliäisyyttä
Vielä pidempään kuin esityksistä, Igor Frei voisi puhua teatterin taloudesta. Koko toiminta-aikanaan Suomen ukrainalainen teatteri ei ole saanut yhtään apurahaa, vaikka se on hakenut niitä kymmeniä kertoja.
Sillä ei myöskään ole omia toimitiloja. Harjoitukset pidetään Ukrainan suurlähetystössä. Esityksiä varten teatteri on yleensä vuokrannut tilat Nukketeatteri Samposta Helsingistä. Vuodessa esityksiä on yleensä noin kaksikymmentä, kun mukaan lasketaan myös kiertueet ja konsertit.
Esitysten tuotot harvemmin riittävät kattamaan edes kuluja. Lippu maksaa yleensä 20–25 euroa, ja yleisöä saapuu paikalle yleensä 100–120 henkeä. Esityksen suorat kustannukset ovat yli 4000 euroa.
Ukrainalaisten yhdistys Suomessa on tukenut teatterin kuluja kahden viime vuoden aikana noin 20 000 eurolla. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi.
Säästääkseen rahaa teatterilaiset ovat oppineet tekemään paljon itse: ompelemaan pukuja, hankkimaan rekvisiittaa, korjaamaan äänentoistolaitteita. Näyttelemisestä ei makseta palkkaa. Sen sijaan näyttelijät käyttävät usein omaa rahaansa teatterin tarpeisiin.
Sillanrakennusta taiteen avulla
Nykyisin teatteriryhmään kuuluu yli 80 henkeä. Määrä on lähes kymmenkertaistunut perustamisajoista.
Perustajajäsenet ovat yhä mukana. Yksi heistä on näyttelijä Kostyantyn Lazepka.
”Kun näyttelen, se on kuin palaisin kotiin Ukrainaan”, hän kertoo. ”Teatteri on paikka, jossa voimme yhdessä säilyttää kulttuuriamme ja välittää sitä eteenpäin.”
Ukrainan sota on lisännyt ukrainalaisen taiteen saamaa huomiota. Suomalaisen yleisön osuus onkin kasvanut merkittävästi. Heitä palvelemaan näyttämön yläpuolelle asetetaan nykyisin valkokangas, jossa näkyy suomenkielinen tekstitys.
Ohjaaja Frein mukaan taiteen tavoitteena on aina herättää voimakkaita tunteita.
”Saada ihmiset itkemään ja nauramaan.”
Onnistuuko Suomen ukrainalainen teatteri siinä?
Frei vastaa kertomalla esimerkin. Hänen vanhin vävynsä Antti on mies, joka ei yleensä ilmaise tunteitaan avoimesti. Silti erään esityksen aikana jopa hän itki.
Suomen ukrainalaisyhteisö on kasvanut vauhdilla viime vuosina. Se antaa toivoa teatterille. Tulevaisuudessa luvassa voi olla enemmän kiertueita ja uusia aloitteita.
Mutta kyse ei ole vain kulttuurivaihdosta. Teatteri auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisia ja historiallisia konteksteja. Se taas auttaa rakentamaan vahvempia siteitä ukrainalaisten ja suomalaisten välille.
Esimerkiksi oopperalaulaja Aarne Pelkonen tarjoutui osallistumaan teatterin 10-vuotisjuhlakonserttiin kuultuaan, että tapahtumasta kerätyt varat käytetään ukrainalaisten lasten tukemiseen.
*Tämän kieliversion tuottamisessa on hyödynnetty tekoälyä.