Lahden kaupunginteatteri toi näyttämölle klassisen neuvostosadun – ”Ihmiskunta ei voi antaa itsensä menettää venäläistä kulttuuria”
Fedja-sedän roolin esitti suomalainen näyttelijä Fani Noroila. KUVA: VENLA HELENIUS / LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
Aleksandr Trifonov
Julkaistu 24.10.2024 klo 10:41
Lahden kaupunginteatteri on valinnut syksyn 2024 ohjelmistoonsa näytelmän ”Fedja-setä, kissa ja koira”. Näytelmä perustuu Eduard Uspenskin samannimiseen kirjaan (joka tunnetaan venäjäksi myös nimellä ”Kolme Prostokvashinosta”).
Kyseessä on klassinen neuvostoaikainen lastensatu, joka julkaistiin alun perin vuonna 1974. Venäjänkielisessä maailmassa tarina on erittäin rakastettu, ja siitä tehdyt animaatioelokuvat ovat saavuttaneet ikonisen aseman. Niistä poimituista lainauksista on tullut osa meemejä ja osa yleistä kansankieltä.
Miksi Lahden kaupunginteatteri halusi tehdä näytelmän juuri tästä sadusta juuri nyt?
”Se on kielellisesti rikas, uskomattoman hauska, ja siinä on mukana monille venäläisille kirjailijoille ominainen annos absurdiutta”, vastaa Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala.
”Siinä on jotain iloisesti nostalgista ja viisasta. Sen maailmankuva on ajaton, ei sidottu tiettyyn aikakauteen. Vaikka neuvostotodellisuus onkin selvästi läsnä, koen että se lisää teoksen viehätystä.”
Venäläisen tuotannon esittäminen nykyisenä maailmanaikana tulkitaan helposti poliittiseksi. Mistään sellaisesta ei ole kyse, Maijala sanoo.
”Tai ehkä siinä mielessä, että ihmiskunta ei voi antaa itsensä menettää venäläistä kulttuuria. Silloin se menettäisi osan itsestään. Uspenskin kirja on mielestäni loistavaa kirjallisuutta, klassikko, jota toivottavasti esitetään vielä pitkään.”
Lahden Fedja-setä tulkinnassa korostuu sukupolvien konflikti
Lahden kaupunginteatteriin Fedja-sedän on dramatisoinut kirjailija Minna Lund. Hän on säilyttänyt Uspeskin alkuperäisen perusjuonen.
Ikäistään kypsemmän Fedja-sedän matka maalle alkaa puhuvan kissan löytymisen myötä. Maalla hän tapaa myös puhuvan koiran, löytää tyhjän talon ja seikkailut voivat alkaa.
Lundin tulkinnassa Fedjan konflikti vanhempiensa kanssa on alkuperäistä kirjaa voimakkaampi.
Uspeskin teoksessa Fedjan äiti lähinnä vastustaa tunnepohjaisesti kodittoman kissan tuomista kotiin. Lundin versiossa kyse on sukupolvien välisestä kiistasta. Vanhemmat vastustavat anarkistisia symboleita lapsensa vaatteissa, Fedja ei juo maitoa eikä syö lihaa, ja esittää poliittisia iskulauseita absurdiin tyyliin.
Fedjan halu karata kotoa liittyy yritykseen löytää oma identiteetti ja irtautua vanhemmista. Myös maalta löytämäänsä mökkiin hän ripustaa kyltin: aikuisilta pääsy kielletty.
Elämä ilman vanhempia osoittautuu kuitenkin vaikeaksi. Vaikka Fedja-sedällä on ihmeellinen kissa ja koira, mökkiä ei saa lämmitettyä. Poika vilustuu ja sairastuu. Samaan aikaan yhä enemmän huolestuneet vanhemmat saavat vihdoin tietää, missä karkulainen on.
Lundin versiossa erkaantumisen teema korostuu selkeästi. Näytelmän huipentuman, Fedjan sairastumisen ja vanhempien saapumisen jälkeen kertojaääni selittää, miten aikuiset ja lapset voivat ymmärtää toisiaan paremmin. Se vaatii toisaalta sitä, että vanhemmat haluavat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Toisaalta lasten on ymmärrettävä, että aikuiset todella haluavat huolehtia heistä – ja että myös aikuiset voivat olla todellisia sankareita.