Mitä tehdä, kun kiusaaminen ei lopu ja koulu haluaa vain odottaa ja katsoa?
Pekan kokemus ei ole ainoa kiusaamistapaus Perttilän koulussa. KUVA: OKSANA CHELYSHEVA
Oksana Chelysheva
Julkaistu 23.05.2024 klo 12:29
Muokattu 23.05.2024 klo 12:29
Kerran kiusaajat tavoittivat Pekan bussipysäkillä koulun lähellä. Heillä oli mukanaan vyö.
Kiusaajat eivät kuitenkaan käyttäneet sitä itse. Sen sijaan he pysäyttivät kaksi muuta poikaa ja tarjosivat pussillisen karkkia, jos nämä löisivät Pekkaa vyöllä.
Toinen heistä teki niin. Toinen pakotettiin kuvaamaan väkivalta kännykällään.
Lopulta Pekka pääsi pakenemaan ja soitti poliisille. Pian paikalle saapunut poliisi tavoitti kiusaajat, jotka olivat jääneet tapahtumapaikan läheisyyteen.
Poliisi otti heidän puhelimensa, ja poisti videon, jonka kiusaajat olivat ehtineet ladata sosiaaliseen mediaan.
Äidin avunhuuto
Perttilän lähiö Lohjan laitamilla näyttää rauhalliselta. Alueella asuu noin 1200 taloutta omakoti- tai paritaloissa. Perttilällä on oma Wikipedia-sivu, jossa alueen nähtävyyksiksi luetellaan koulu, päiväkodit ja hiekkainen jalkapallokenttä.
Pekan vanhemmat ovat asuneet Perttilässä 17 vuotta. Heidän talonsa on aivan lähellä koulua, jossa perheen kolme lasta opiskelee.
Koulu on viihtyisä rakennus, jonka vieressä on päiväkoti ja ympärillä leikkikenttiä. Koulun Facebook-sivuilla mainitaan lähinnä liikuntatapahtumia. Ongelmista ei ole puhetta.
Pekan äiti Anu istuu koulun lähellä sijaitsevan kioskin edessä. Sairaanhoitajana paikallisessa sairaalassa työskentelevä Anu on urheilullinen pitkä nainen, jolla on ruskeat hiukset. Hän puhuu itsevarmalla äänellä.
“En juuri koskaan menetä hermojani, mutta nyt kesän lähestyessä olen todella huolissani lasteni turvallisuudesta.”
Reilua kuukautta aiemmin, huhtikuun alussa, hänen kärsivällisyytensä oli loppunut.
Hänen poikaansa Pekkaa oli kiusattu yli vuoden ajan. Monta kertaa Anu ja hänen miehensä olivat vaatineet koulua toimimaan. Lopulta koulu oli järjestänyt kokouksen, jossa asiasta keskusteltiin.
Kokous oli ollut pettymys. Rehtori Virpi Koskelainen ei ehtinyt osallistua kokoukseen. Perhe sai Wilma-viestipalvelun kautta viestin, jossa todettiin vain, että kiusaamiseen osallistuneet pojat pidetään erillään toisistaan.
Myöhemmin rehtori Koskelainen kertoi puhelimessa Anulle, että tilanteesta keskusteltaisiin lisää ja päätökset tehtäisiin toukokuussa – kuukautta myöhemmin.
Anu tunsi itsensä järkyttyneeksi ja avuttomaksi. Huhtikuun 9. päivänä hän kirjoitti epätoivoisen neuvonpyynnön Facebookissa.
Hän kysyi, miten motivoida koulua toimimaan poikansa kiusaamisen lopettamiseksi. Varsinkin, kun osa kiusaamisesta tapahtui vapaa-aikana ja koulun henkilökunta kieltäytyi ottamasta mitään vastuuta oppilaiden käyttäytymisestä koulun ulkopuolella.
Jatkuva kiusaaminen vaatii veronsa
Pekka liittyy Anun seuraan kioskilla. Kymmenvuotias on perinyt monia äitinsä piirteitä. Hän on ikäisekseen pitkä, urheilullinen ja hoikka.
Pekka on pukeutunut jalkapallovarusteisiin, valmiina pian alkaviin harjoituksiin. Anu vie hänet harjoituskentälle.
“Koulun vieressä on pieni jalkapallokenttä, mutta hän ei voi pelata siellä kiusaajien takia”, hän kertoo.
Kun Pekalta kysyy, miltä hänestä tuntuu, poika on hetken hiljaa, katsoo sitten suoraan silmiin ja sanoo:
“Pahalta. Minua kiusattiin taas.”
Se tapahtui vain hetkeä aiemmin, Pekka kertoo. Kiusaajat olivat odottaneet, että hän ilmestyisi kotiinsa johtavalle kujalle. Sitten he olivat ajaneet häntä takaa.
“He pysähtyivät, kun pääsin kotipihalle, mutta huusivat minulle: ‘Tule tänne. Meidän pitää keskustella asioista.”
Tällaiset tilanteet, väkivallalla uhkaaminen ja sen käyttö ovat jatkuneet jo yli vuoden. Kiusaajaryhmän koko on vaihdellut. Joskus poikia on ollut jopa viisitoista.
Tammikuussa kiusaajien heittelemät lumipallot tekivät niin pahaa jälkeä, että tarvittiin lääkäriä. Kipua, tinnitusta ja kuulon heikkenemistä, lääkäri kirjoitti Pekan sairauskertomukseen.
Pekan vanhemmat ovat saaneet puhelinsoittoja naapureilta, jotka ovat nähneet ikkunoistaan Pekkaa kiusattavan.
Joskus Pekan isä on osunut paikalle ja lopettanut väkivallan. Ainakin kerran tilanteeseen on puuttunut satunnainen ohikulkija.
Koulu haluaa odottaa ja katsoa
Alusta asti Pekka on pyytänyt apua. Kun kiusaaminen alkoi, hän kertoi siitä vanhemmilleen sekä opettajille.
“Niin meitä aina kehotetaan tekemään”, hän sanoo.
Pekan vanhemmat ovat olleet jatkuvassa kirjeenvaihdossa koulun kanssa lähinnä Wilman kautta. He ovat kertoneet opettajille, että Pekka pelkää mennä kouluun kiusaamisen takia ja ilmoittaneet kiusaamistapauksista koulun jälkeen ja viikonloppuisin.
Koska kiusaajat ovat Pekan luokalta, hänen vanhempansa pyysivät maaliskuussa siirtämään Pekan toiselle luokalle, jossa hänen kaksoissiskonsa jo opiskelee.
Vastauksessaan rehtori Koskelainen halusi odottaa toukokuuhun ja “katsoa, miten kevät sujuu”. Koulun henkilökunta kirjoitti myös, että he ovat keskustelleet kiusaamisesta ja että oppilaiden kertomukset asiasta poikkesivat toisistaan.
22. huhtikuuta Anu kääntyi koulun puoleen, koska Pekka oli alkanut saada paniikkikohtauksia. Perhe yritti saada koululääkäriltä lähetteen lastenpsykiatrille.
Vastauksessaan koulukuraattori ilmaisi myötätuntoa Pekan tilannetta kohtaan, mutta suositteli perhettä ottamaan yhteyttä päivystykseen, “jos tilanne on akuutti”. Kouluterveydenhoitaja kieltäytyi tekemästä lähetettä, koska “koululääkäri tekee tällä hetkellä vain terveystarkastuksia”. Koululta myös kehotettiin hakemaan apua perheneuvonnasta, ikään kuin kyseessä olisi perheen sisäinen asia.
Rehtori Virpi Koskelainen kieltäytyi kommentoimasta yksittäisen oppilaan asioita.
Sähköpostivastauksessaan rehtori kirjoitti: “Koulu käyttää erilaisia menetelmiä ja toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Koulu ei tee tätä työtä yksin, vaan yhteistyössä kotien ja eri yhteistyötahojen kanssa. Toiveemme on, että jokainen koulussa työskentelevä lapsi ja aikuinen saisi tehdä työtään rauhassa”.
Kiusaaminen ei ole luonnonvoima
Satakielen lähteiden mukaan sama kiusaajaryhmä on riivannut Pekan lisäksi muitakin. Kyse ei myöskään ole ensimmäisestä kerrasta, kun kiusaaminen aiheuttaa ongelmia Perttilän ala-asteella.
Juliia, 16, kävi koulua muutama vuosi sitten. Häntä kiusattiin läpi kuudennen luokan: joukko oppilaita loukkasi ja solvasi häntä päivittäin.
“Opettajani näkivät, että minua kiusattiin, mutta he eivät koskaan puuttuneet asiaan”, hän kertoo nyt. “Vasta aivan lukuvuoden lopussa käännyin opettajan puoleen ja sain apua. Kyseinen opettaja ei enää työskentele koululla.”
Juliia haluaisi, että opettajat puuttuisivat kiusaamiseen ennakoivammin eivätkä odottaisi, että lapsi pyytää apua.
“Puolusta kiusattuja lapsia. Tee se, kun näet tai kuulet jotain, mikä voi loukata, satuttaa tai traumatisoida.”
Koulujen haluttomuus myöntää kiusaamisongelman olemassaolo on tavallinen ilmiö, sanoo Margit Sjöroos, joka vetää kampanjaa koulu- ja työpaikkakiusaamisen vähentämiseksi.
“Kiusaaminen ei kuitenkaan katoa kieltämällä. Kyse on syvistä ongelmista järjestelmässä.”
Sjöroosin mielestä ydinongelma on se, että ongelmaan puuttumisen sijasta opettajat yrittävät vain päästä eroon kiusatusta lapsesta.
“Se luo lapselle vaikutelman, että kaikki ovat minua vastaan”.
Hän ehdottaa, että vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus pyytää asiantuntijoita puuttumaan koulujen toimintaan. Tällä hetkellä tällaista mekanismia ei ole.
Poliisi – ainoa todellinen apu
Kun Pekalta kysyy, keneen hän yhä luottaa, vastaus tulee epäröimättä.
“Perheeseeni ja poliisiin.”
Pekan maailmassa poliisia edustaa vanhempi konstaapeli Jani Salminen. Luottamus alkoi muodostua Salmisen pidettyä Pekan koululla luennon siitä, että kiusaaminen on rikos.
Salminen on vastannut Pekan ääniviesteihin myös iltaisin. Hän jopa kävi Pekan luona ennen lomalle lähtöään kertomassa, että lukee sähköpostiaan loman aikana.
“Koulun ja poliisin asenteiden välillä on valtava ero”, Anu sanoo. “Konstaapeli Salminen haluaa ratkaista ongelman. Hän tekee aina sen, mitä lupaa.”
Vanhempi konstaapeli Jani Salminen vastaa haastattelupyyntöön toteamalla, ettei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia. Hän on kuitenkin valmis kertomaan yleisesti, miten poliisi toimii kiusaamistilanteissa.
Salmisen mukaan koulukiusaamiseen puuttuminen on ensisijaisesti koulun tehtävä. Poliisi puuttuu asiaan, jos kiusaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Tällöinkään poliisi ei voi valvoa tai ohjata sitä, miten koulu toimii.
Jos epäilty on alle 15-vuotias, poliisi käsittelee tilannetta yhdessä koulun, vanhempien ja tarvittaessa sosiaaliviranomaisten kanssa. Salmisen mukaan poliisin ja koulujen yhteistyö sujuu useimmiten hyvin.
Toinen kokous tuo muutoksia
Toukokuun 7. koululla pidetään toinen kokous. Tällä kertaa paikalla on Pekan, hänen vanhempiensa ja koulun rehtorin lisäksi myös poliisi. Keskustelussa käsitellään vanhempien ja pojan lukuisia pyyntöjä siirtää Pekka toiselle luokalle, pois kiusaajien luota.
Huhtikuussa pidetyn kokouksen jälkeen Pekan tilanne koulupäivien aikana on jonkin verran parantunut. Samaan aikaan koulun ulkopuolella tapahtuva kiusaaminen on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti.
“Silti kokouksessa vaikutti siltä, että rehtori Koskelaisen tavoitteena oli vain pakottaa meidät hyväksymään se, mitä hän oli päättänyt”, Anu sanoo. “Jos olisimme olleet vähemmän luottavaisia tai jos Pekka ei olisi saanut tarpeekseen, rehtori olisi onnistunut.”
Kokouksessa päädyttiin lopulta siihen, että Pekka osallistuisi osaan oppitunneista sisarensa luokan kanssa. Rehtori kutsui siirtoa väliaikaiseksi ja sanoi haluavansa nähdä, miten se muuttaisi tilannetta.
Pekka sai myös luvan jäädä sisälle välituntien ajaksi. Poika vaati sitä, koska ei uskonut aikuisten reagoivan, jos jotain tapahtuisi.
Anu on kiitollinen konstaapeli Salmiselle, joka hänen mukaansa auttoi kääntämään rehtorin pään. Poliisi otti myös vastuulleen kiusaajien puhuttamisen yksitellen.
Viikkoa myöhemmin Pekka osallistui ensi kertaa tunnille siskonsa luokassa.
“Sinä päivänä Pekka palasi kotiin iloisella mielellä”, Anu kertoo. Seuraavana päivänä poika osallistui luokkatovereiden kanssa shakkiturnaukseen.
Päätös siitä, siirretäänkö Pekka pysyvästi siskonsa luokalle, tehdään kuitenkin vasta syksyllä. Anu ei ymmärrä odottelua.
“En ymmärrä, mitä muuta he aikovat miettiä sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, että Pekan uusi luokka sopii hänelle.”
Pekan kevätlukukauden viimeinen päivä on 1. kesäkuuta.
Pekan, Anun ja Julian nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.