Pieni nainen, jolla on iso sydän 

Ukrainalainen Olena Galchenko asuu pienessä kunnassa Pohjanmaalla. Sodan alettua hän alkoi toimittaa apua Ukrainaan. Pian hän oli jo perustamassa avustusjärjestöä.

Yevheniia Tsarenko

Yevheniia Tsarenko

Julkaistu 30.01.2024 klo 8:10

Vapaaehtoistyö vie Olena Galchenkon kaiken vapaa-ajan, mutta hän haluaisi käyttää vielä enemmän aikaa Ukrainan auttamiseen.

Kun helmikuussa 2022 Olena Galchenko kuuli uutisen Venäjän hyökkäyksestä, hän itki koko päivän. Seuraavana päivänä hän pystyi työskentelemään vain osan aikaa. Kolmantena päivänä Galchenko alkoi kerätä lahjoituksia Ukrainaan. 

“Kun sota alkoi, sekä omat että perheeni tarpeet unohtuivat.” 

Toiminnan pohjalta syntyi samana keväänä Ukraina Suomi Ostrobotniia Kalyna -yhdistys. Galchenko toimii sen puheenjohtajana. Järjestö toimittaa Ukrainaan humanitaarista apua, kuten vaatteita, hygieniatarvikkeita ja ruokaa sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitaan.  

Vajaassa kahdessa vuodessa yhdistykseen on liittynyt yli 150 jäsentä, ja sillä on viisi toimipistettä Pohjanmaalla. Nykyisin Kalyna järjestää Pohjanmaalla myös ystävyystoimintaa suomalaisten ja ukrainalaisten välillä sekä tietoiskuja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta. 

Tähän mennessä Kalyna on toimittanut Ukrainaan yli 200 000 euron arvosta tavaraa, mukaan lukien yli 300 tonnia humanitaarista apua. Lisäksi yhdistys on toimittanut esimerkiksi sairaalasänkyjä, leikkauspöytiä, ambulansseja sekä armeijan tarpeisiin generaattoreita ja ajoneuvoja. 

Perhe oli syy muuttaa Suomeen

“Suuri sydän.”  

“Pieni, rohkea ja vahva nainen.” 

Näin Galchenkoa kuvailevat kollegat Kalynasta. Galchenko sanoo, ettei hänellä ole nyt aikaa miettiä itseään. 

“Periaatteni on: tee vain hyvää äläkä odota siitä kiitollisuutta.” 

Galchenko muutti miehensä töiden perässä pieneen Vöyrin kuntaan 2010 yhdessä tyttärensä kanssa. Ukrainassa Galchenko oli työskennellyt englannin opettajana kahdeksan vuotta ja perustanut 150 oppilaan koulun.  

“En koskaan ajatellut, että työskentelisin opettajana ja nauttisin siitä. Unelmani oli tulla linja-autonkuljettajaksi.” 

Vaikka koulu Ukrainassa menestyi, perhe halusi asua samassa maassa yhdessä. 

Suomeen muutettuaan Galchenko opetteli suomea ja ruotsia sekä kävi töissä. Päivät venyivät pahimmillaan 14-tuntisiksi. Koska kunta oli ruotsinkielinen ja ruotsi tuntui helpommalta oppia, hän valitsi sen kielekseen. Galchenko laillisti Ukrainasta hankitun opettajan tutkintonsa Suomessa ja teki ruotsi–ukraina-käännöksiä. 

Oman alansa töitä Galchenko sai aluksi opettajan avustajana. Nykyisin hän opettaa valmistavassa luokassa ruotsia sekä ukrainaa äidinkielenä. Vapaa-ajallaan Galchenko koordinoi Kalynan toimintaa. 

“Työtä on ollut aina paljon, mutta viime aikoina kuormitus on tuntunut ajoittain ylivoimaiselta. En silti voi lopettaa. Saan niin paljon avunpyyntöjä.” 

Autettavien kohtaamisesta saa voimaa 

“Me emme suunnitelleet Kalynaa. Toivoimme kaikki, että sota loppuisi pian.” 

Aloite järjestön perustamiseen tuli suomalaisilta, jotka olivat järkyttyneitä Ukrainan tilanteesta. 

“Minulla oli tuolloin kiire etsiä kontakteja ja mahdollisuuksia saada apua.” 

Nykyisin Galchenko ottaa kerran kuukaudessa palkatonta vapaata ja tekee avustusmatkan Ukrainaan. Silloin hän saattaa ajaa perille jonkin avustuksena toimitettavan ajoneuvon. Samalla hän luo kontakteja Kalynan toiminnan kehittämistä varten.   

Työ ei ole kuitenkaan vain logistiikkaa. Galchenkon työssään tapaamat ihmiset antavat voimaa ja innostavat jatkamaan. 

“Pitkän matkan rasitukset unohtuvat.”